Noitakävely Pirkkalankylällä 18.6.2017

Noitakävely Pirkkalankylällä onnistui.

Noita (Jennica Kortesmaa)

Noita tuli kuin tulikin esiin Paravuoren laella olevan ison kiven laelle ja rummutuksellaan otti vierailijat vastaan. Noita oli ilmeisen hyvällä tuullella loitsuten rummutuksensa vahvistamana kulkijoille hyvät ennustukset.

Noita loihe lausumaan mm.: ”mies tiensä tuntekoon, tuuli tietä neuvokoon. Otava opettakoon. Aurinko antakoon apuja. Ilo olkoon opasna”. Noidan toivotettua hyvää matkaa jatkoimme taivalta kevyessä kesätuulessa ja aurinkoisessa säässä. Sääennusteiden povaamat ukkoskuurot noita oli ilmeisesti häätänyt muualla. Näin ainakin ajattelimme.

Paikallisen kansanperinteen mukaan noidan apulainen, para, asuu tuon ison kiven alla ja sieltä on vieraillut Pirkkalankylällä tekemässä noidan määräämiä tekojaan.

Sunnuntaina Pirkkalan oppaat ry:n yhdessä Pirkkalankylän kyläyhdistyksen kanssa toteuttama monipuolinen kyläkävely oli monipuolinen ja mielenkiintoa menneisyyteen herättävä. Mukana oli myös Taivaannaula ry:n edustajajia kertomassa yhdistyksestään jonka tavoitteena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen, mukaan lukien kansanperinteen tuntemien pyhien luonnonpaikkojen suojeleminen.

Kävely alkoi Tursiannotkon läheisyydessä olevalta Neulakaivolta, jossa kuultiin vanhoihin uskomuksiin liittyvään uskoon uhrilahjojen antamisesta hyvän tulevan toiveessa.

Mikko Tappura kertoo hiisistä

Neulalähteeltä matka jatkui Murron Jussin mökin kautta Tursiannotkon kaivausten luo, jossa kuultiin viimeksi tehdyissä kaivauksissa löytyneen mm. keihäänkärki ja puukko, joka oli ollut kätkettynä muinaisen rakennuksen sisällä olleen kivikiukaan alla.

Tursiannotkosta jatkettiin Kranaatinmäentietä Ty Toivontalolle ja matkalla selvisi kivi- ja rautakautisten asuinpaikkojen, Juoksijanoja 1, 2 ja 3, sijainnit. Lisäksi kuultiin Juoksijanojassa 1900 luvulla olleen kaksikin vesimyllyä ja kylän pyykinpesupaikka.

Kranaatinmäen nousu päättyi lepotaulle Ty Toivon talolle, jonne kyläyhdistys oli järjestänyt kahvit ja piirakat.

Toivontalolla kuultiin talon ja työväenyhdistyksen histariasta. Talo valmistui 1916 joten siellä vietettiin 100- vuotisjuhlaa viime vuonna. Toivontalo tunnettiin ja osin tunnetaan vieläkin Roppostentalon nimellä ja nykynen Kranaatinmäentie oli Roppostentie, kuten eräs retkeläinen sen muistikin. Talolla oli viime vuosisadalla hyvinkin vilkasta näytelmä- ja iltamatoimintaa. Talo on edelleen käyttökunnossa ja tarkoitus työväenyhdistyksellä on pitääkin talonsa kunnossa.

Toivontalolta matka jatkui Rouhiniityn kautta Paravuoreen polulle, joka johti noidan luo ja siitä noidan hyvän matkan toivottamisen jälkeen kohti Pirkkalankylää.

Noidan vieraita

Matkalla tulimme vuoren päällä olevalla kaivannolle, joka on n. 4 metriä läpimitaltaan ja ehkä n. 2 metriä syvä. Kaivanto oli puolillaan vettä ja kovasti arvuuteltiin, mitä tarkoitusta varten kaivanto oli tehty. Mielenkiintoiseksi kaivannon tekee erityisesti kiviaita, joka alkaa kaivannolta ja jatkuu suorana rakennelmana Kalmonvuoren päähän vastapäätä Reipin tienhaaraa. Pituutta aidalla on n. 410 metriä. Aita on n. metrin leveä ja n. metrin korkuinen ja tehty pääosin miehen kannettavista kivistä, mutta on siinä joitain isompiakin lohkareita. Aidan rakentamisen tarkoitus on edelleen hämärän peitossa. Mielenkiintoista on, että aita on rakennettu linjaltaan suoraksi eikä kiertele maaston mukaan. Linjaa kartalta katsoen se näyttää osoittavan Tursiannotkoon ja ehkä myös Neulakaivoon?

Matkalla alas Pirkkalankylälle pysähdymme Paravuoren ja Kalmovuoren välisen kauniiseen koivikkoon, joka on muinaisen kivikautisen asutuksen seutua ja siinä kuulimme Taivaannaulan edustajien esitykset muinaisista uskomuksista.

Kalmovuorella kuulolla

Metsäpolulta saavuimme Kotolahdelle, jossa vielä pysähdyimme ihailemaan Kotolahden näkymiä, jossa kuulimme uhista lahden rehevöitymisen aihuttamasta uhasta umpeenkasvamisesta.

Kotolahden perukasta silmäilimme vielä näkymää Tursiannotkoon ja Hiidenmäelle piirtäen mieleemme kuvaa entisestä, tiiviistä ryhmäkylästä ja mäkitupalaisasutuksesta. Näkymästä on jäljellä pari taloa, Sapala ja Kaipila ja osa piharakennuksia sekä Murron Jussin mökki.

Teksti: Risto Rasinen ja Helena Linqvist

Kuvat: Risto Rasinen

Taivaannaula ry:n edustajat: Mikko Tappura ja Anssi Alhonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *